perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kirjaesittely: Arthur Golden - Geishan muistelmat (Memoirs of a Geisha)



Nitta Sayuria ei suinkaan kasvatettu syntymästä saakka Kioton geishaksi eikä hän ollut edes syntynyt vanhassa pääkaupungissa. Hän oli kalastajan tytär Sakamoto Chiyo Japaninmeren rannalta Yoroido-nimisestä pikkukaupungista. Hän ei kertonut Yoroidosta koko elämänsä aikana kuin harvoille ja valituille. Ei vanhemmistaan, ei isosiskostaan Satsusta – eikä siitä miten hän päätyi geishaksi tai millaista geishan työ oli. Useimmat tahtoivat nimittäin mieluummin säilyttää kuvitelmansa hänestä kolmannen polven geishana, joka oli aloittanut tanssiopinnot miltei taaperoiällä. Sayurin tarina alkaa siitä että hän lähti pois syrjäisyydessään uinuvasta Yoroidosta Kiotoon isosiskonsa kanssa 1920-luvun lopussa.

Sakamoton sisarukset joutuvat välittömästi Kiotoon saapumisen jälkeen eroon toisistaan. Chiyo viedään Nittan okiyaan eli geishataloon, sillä hän on sievä pikkutyttö harvinaisine siniharmaine silmineen. Okiya kuuluu entisille geishoille, joita kutsutaan Isoäidiksi, Äidiksi (heistä kaikkein nuorin) ja Tädiksi, joskaan he eivät ole mitään sukua toisilleen biologisesti. Isoäiti oli adoptoinut molemmat naiset. Heidän lisäkseen ns. talonväkeen kuuluu hyvin kaunis mutta ilkeä Hatsumomo-niminen geisha ja Chiyon ikäinen kurpitsalta kasvonpiirteineen näyttävä tyttö. Chiyo hoitaa enimmäkseen yksinkertaisia askareita kuukauden okiyassa, esimerkiksi korjaa aamulla futonsängyt pois, siivoaa huoneet ja lakaisee hiekkakäytävät. Joskus hänet lähetetään apteekkiin tai ostamaan riisikakkuja. Kuukauden kuluttua Äiti ilmoittaa että Chiyon on aika aloittaa geishaopinnot kiotolaisessa opinahjossa. Geishakoulussa opetetaan tanssia, japanilaista teeseremoniaa, perinteistä tanssia ja nagauta-nimistä laulutyyliä.

Olkoonkin Chiyo vasta pikkutyttö, niin Hatsumomo ei voi sietää tyttöä. Chiyo on soma ja kaikenlisäksi muuan Gionin (geishaseutu Kionissa) rekisteritoimiston työntekijä kehuu tytön ulkonäköä. Hänen mielestään tytön erikoiset, hohtavan harmaat silmät tuovat mieleen peilin. Muutaman vuoden kuluttua, jo neljäntoista vuoden paikkailla Chiyo olisi varttunut hyvin viehättäväksi tytöksi, joka olisi uhka kauniille Hatsumomolle. Niinpä geisha on hyvin suostuvainen auttamaan tätä selvittämään Satsun olinpaikan vain sillä ehdolla, että tämä tekisi täsmälleen niin kuin hän sanoi. Chiyon pitää tuhria Hatsumomon käskystä kaunis Mameha-nimiseltä geishalta, kaunottaren inhoamalta kilpailijalta varastettu kimono musteella ja jättää se sitten tämän naisen kotiovelle, vaikka siitä tulee aika ikävät jälkiseuraukset. Sentään Hatsumomo pitää lupauksensa, ja tyttö saa tietää Satsun joutuneen Tatsuyo-nimiseen ilotaloon. Sakamaton sisarukset onnistuvat tapaamaan ja sopivat karkaavansa yhdessä, mutta vain sisaruksista vanhempi pääsee pakoon Chiyon loukkaannuttua katolta putoamisen seurauksena. Chiyon geishaopinnot keskeytyvät, koska Äiti ei halua enää sijoittaa enemmän liian kalliiksi tulleeseen tyttölapseen, joka syyllistyi vielä niin anteeksiantamattomaan kardinaalimunaukseen kuin karkaamisyritykseen. Hänellä menee jo liian huonosti, mutta kaiken lisäksi Yoroidosta tulee vähän myöhemmin kirje Nittan okiyaan paikalliselta kalakauppiaalta. Chiyon ja Satsun molemmat vanhemmat olivat kuolleet.

Isoäidin kuoleman jälkeen huippugeisha Mameha, juuri se geisha jonka kimonon Chiyo oli töhrinyt pilalle, haluaa kaikkien yllätykseksi olla Nittan okiyan kehnoimman mahdollisen sijoituksen ”vanhempi sisko”. Se tarkoittaa sitä että nuori tyttö solmii suhteet johonkin kokeneeseen geishaan, ennen kuin tämä olisi lopulta valmis esiteltäväksi geishakokelaana. Kun sisarussuhde solmitaan, käydään läpi vihkimistä muistuttava seremonia. Sen jälkeen he pitävät toisiaan miltei kuin saman perheen jäseninä kutsuen toisiaan vanhemmaksi ja nuoremmaksi siskoksi. Tehtävänsä tunnollisesti hoitavasta vanhemmasta tulee nuoren geishan elämän tärkeimpiä henkilöitä. Vanhemman siskon velvollisuuksiin kuuluu myös huolehtia että nuorempi sisko huomataan piireissä, jotka tämän sopii tuntea. Niinpä geisha kuljettaa siskoaan pitkin geishaseutua ja esittelee tämän jokaisen tärkeän teehuoneen emännälle, jokaisen merkittävän ravintolan keittiömestari ja esimerkiksi esityksiin peruukkeja esiintymistilaisuuksiin valmistavalle miehelle.

Mamehan-sanin tultua okiyaan varta vasten tapaamaan rouva Nittaa naiset pääsevät sopimukseen; Chiyo saisi jatkaa geishaopintojaan. Rouva Nitta suorastastaan säteilee tyytyväisyyttä Mamehan lähdettyä. ”Minulla ei ollut aavistustakaan, miten upea päivästä tästä tulisi”, hän sanoo. ”Kun heräsin aamulla, okiyassa majaili kaksi turhanpäiväistä tyttöä. Nyt he alkavat kilpailla keskenään… ja pari Gionin etevintä geishaa valmentaa heitä!” Yli kaksi vuotta myöhemmin koittaa Mamehan ja Chiyon sisariksi yhdistävä seremonia. Sen jälkeen tyttöä ei tunneta enää Chiyona, vaan geishanoviisi Sayurina.

Sayurin nousu maineeseen on suureksi osaksi sattuman kauppaa, mutta hän tulee menestymään erittäin hyvin geishana, ennen kun geisha-alue pitää sulkea Toisen maailmansodan takia. Rouva Nitta päättää jopa adoptoida nuoren geishan, vaikka hän oli kaavaillut valitsevansa Kurpitsan silloin kun tämä oli menestynyt paremmin. Sayrissa on nyt kallis hintalappu, joten Äiti tekee pyytämättä lopun Hatsumomon jatkuvasta ilkeilystä. Kotosalla okiyassa eläminen on siitä lähtien suorastaan miellyttävää. Ottotyttärenä Sayuri saa syödä juuri silloin milloin hän halusi. Hän saa valita ensimmäisenä itselleen kimonon joutumatta odottamaan ensin että Kurpitsa on valinnut omansa. Saamansa erikoiskohtelun ansiosta Sayuri ei enää piittaa Hatsumomon katseesta heijastuvasta kaunasta ja vihasta. Tietenkään geishanhahmoista pirulaista ei ole vielä kokonaan nujerrettu vasta tässä vaiheessa Nitta Sayurin tarinaa.