- Toinen luku -
Mustaviiksinen mies ja odaliski
Nastya näki jo ovelta pubissa olevan paljon asiakkaita. Hän tilasi itselleen tuliviskin ja haki lasittuneella katseellaan vapaata paikkaa. Ainoa vapaa paikka näytti löytyvän mustaviiksisen miehen pöydästä. No pahemminkin olisi voinut käydä, Nastya ajatteli huvittuneesti suunnatessaan askeleensa miehen luo.
”Hei, saahan tähän istua?” hän varmisti.
”Istu pois”, mies sanoi, ”sillä mikä minä olen sinua estämään.”
Nastya istui alas ja avasi kuluneen samettijakkunsa ylimmät hopeahakaset. Nainen saattoi olla nousuhumalassa, mutta hän ei ollut koskaan niin kännissä, ettei olisi kyennyt kiinnittämään huomiota miehiin. Pöytätoveri oli huomiota herättävän näköinen. Miehellä oli voimakkaat ja säännölliset, perinteisen maskuliiniset piirteet vahvoine leukoineen ja sopusuhtaisine kyömynenineen. Mustat, lyhyehköt hiukset oli kammattu huolellisesti taaksepäin leveältä otsalta. Tuntematon ei vaikuttanut Jimnuksen pubin tyypilliseltä asiakkaalta, sillä tämä ei näyttänyt työläiseltä. Tummasävyisten vaatteiden oli täytynyt maksaa yksinkertaisuudestaan huolimatta enemmän kuin suurin osa asiakkaista tienasi kahdelta viikolta. Kolme paksua kultasormusta ja kultainen korvarengas kimalsivat loitsitun valon nihkeydessä. Lyhyeksi leikatut neliskulmaiset kynnet kiilsivät hoidettuina. Mies oli varreltaan roteva ja lihaksikas, varmasti lähemmäs 190 senttimetriä. Ohuet ja mustat viikset sopivat miehelle paremmin kuin raapiva sänki Benjille.
Nainen kaiveli näön vuoksi jakkunsa taskuja ja kirosi, kun ei löytänyt etsimiään savukkeita. Oikeasti hän järjesti itselleen tekosyyn, jonka nojalla hän saattoi puhua tuntemattomalle velholle. ”Olisiko teillä tarjota mulle tupakkaa, kun mun röökit jäi kämpille?” Nastya kysyi.
Mies otti samettikaapunsa taskusta kultaisen savukerasian, jonka kannessa komeilivat nimikirjaimet W.M. ”Mikäs siinä”, mies virkkoi ojentaessaan toisen savukkeen Nastyalle.
”Kiitos vaan. Mä oon niin hermosauhujen tarpeessa”, Nastya huoahti korostetun tympääntyneesti.
”Onko elämäsi niin vittumaista?” Miehen äänensävy oli kuivakka, mutta tummat silmät näyttivät huvittuneilta. Tässä valaistuksessa muukalaisen silmät olivat yhtä mustat kuin hautausmaan multa.
”Milloinka mun elämä ei olisi?” Nastya otti pitkät henkoset kalliista savukkeesta.
”Mikä huoran elämässä nyt niin kovasti tympii?”
Nastya tuhahti. ”Millä perusteella mä olen huora?”
”Eipä sen tajuamiseen tarvita loogista ajattelua: sen näkee naamastasi.” Vastaus esitettiin karkeasti ja hyvin suorapuheisesti. Jonkun vähemmän salskean ja varakkaan miehen taholta tällainen koruton suorapuheisuus olisi loukannut ammattikunnastaan ylpeää Nastyaa.
Slaavinainen hymyili. Hänellä oli lievä yläpurenta, ja hänen hammasluunsa oli luonnostaan kellertävää, mutta hänen hymyssään oli jotain aidosti katseen vangitsevaa.
”Voin mä vastatakin. Miehet.”
Mies naurahti. ”Ja silti olet valinnut nimenomaan ’maailman vanhimman ammatin’. Siinä ammatissa näet väkisin miehiä ellet myy itseäsi toisille naisille.”
”Ei tässä oo kyse mun asiakkaista.”
”Vaan?”
”Yhdestä tietystä miehestä.”
”En tiennytkään yhden ainoan miehen voivan aiheuttaa noin paljon… hmm mielipahaa huoralle”, mies letkautti.
”Sitten te ette tunne huoria tarpeeksi hyvin, herra.”
”Tuntemistani voi pitää suhteellisen hyvänä.” Mies joi konjakkiaan.
Nastya pyöritteli kajalilla vahvistettuja silmiään. ”Te yleistätte huoria liikaa. Maksullisetkin on yksilöitä, muutakin kuin maksullista lihaa.”
”Ihan miten vaan”, mies lausahti ja nuolaisi ohuita huuliaan. ”Salli minun arvata mistä kiikastaa.”
”Arvatkaapa.”
”Ehkä huoran ja tämän miehen kotileikit eivät suju toivotulla tavalla?”
”Ohhoh, aika hyvin. Mä en oo varma voiko kotileikkien toista osapuolta ylipäänsä kutsua mieheksi.” Nastya ei todellakaan ollut varma poikaystävänsä miehekkyydestä, koska tämä olisi näyttänyt keskenkasvuiselta teinipojalta mustaviiksisen miehen rinnalla, vaikka edellä mainitun hermoille käyvä käytös ei olisikaan kyllästyttänyt prostituoitua. ”Haittaako teitä jos meikäläinen rupeaa suorapuheiseksi?”
”No kerro, sillä eihän sitä saata tietää.”
”Te ette vaikuta sellaiselta mieheltä, joka käy tämmöisissä paikoissa”, Nastya totesi. ”Mä oon miettinyt sitä, mikä on tuonut teidät tänne.”
”Minäkin jaksan ihmetellä miksi olen eksynyt tähän räkälään moukkien ja huorien sekaan.” Hänen kyllästynyt alentuvuutta kuvastava ilmeensä tehosti sanoja.
”Ehkä te tulitte valitsemaan naisseuraa?” Nastya vihjasi.
Mies hymyili luonnonvalkeat hampaat paljastavaa ylimielisen ärsyttävää hymyä. Kaksi puuttuvaa ylähammasta oli korvattu kultahampailla kuten varakkailla oli tapana tehdä. Tumma katsanto arvosteli hyvin lyhyessä ajassa jokaisen yksityiskohdan naisen ulkonäössä.
”Tusinassa on kymmenen sinua huomattavasti paremman näköistä naista.”
Nastya kohotti luisevia olkapäitään välinpitämättömästi tietäen ettei ollut erityisen hyvännäköinen. Valjuihin ja värittömiin brittinaisiin verrattuna hänen slaavilainen tummapirteytensä oli eksoottista, mutta häneen ei kiinnittänyt muiden venakkojen läsnä ollessa huomiota. Naisen pitkänomaisen kolkot piirteet eivät olleet klassisen kauniit niin kuin Benjin piirustusten mielikuvituskaunottarella, eivätkä voimakkaat ja silmiinpistävät ollakseen komean naisen piirteet. Nastyan kasvonpiirteissä ei ollut edes arkipäiväiseen sievyyteen vaadittavaa tyttömäistä raikkautta. Erinomainen vartalo olisi antanut paljon anteeksi, sillä monet miehet eivät kiinnittäneet niinkään huomiota naisen kasvoihin; kasvonpiirteiltään sievä hyvävartaloinen nainen näytti heistä kyllin kauniilta. Hänen vartaloaan ei voinut väittää ihanteelliseksi. Nastyan vartalo oli rinnan ja lantion symmetrisyyden perusteella miellettävissä tiimalasivartaloksi, mutta hän oli luiseva. Keskipituinen nainen olisi voinut näyttää suurenmoiselta ohuen ihon alta kuultavine luineen ja tyttömäisine muotoineen toisin kuin Nastyan kaltainen pitkä nainen.
”Totta.” Sitä Nastya ei kyllä tulisi ikinä sanomaan ääneen, että hänen pistävien silmiensä sumuisessa harmaudessa riitti sielukkuutta vaikka kaikille maailman naisille. Ne olivat sellaiset silmät, joita ei unohdettu koskaan.
”Hah. Sinussa riittää röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Jotenkin pidän siitä”, velho myönsi ja kaatoi konjakin rippeet kurkustaan alas. Hän nousi seisomaan ollen ilmiselvästi lähtöaikeissa. ”Lähdetkö mukaan?” mies vihjasi.
Nastya tyhjensi oman lasinsa ja kalautti sen pöytään äänekkäämmin kuin olisi halunnut. ”Jotenkin mun on hankittava ruoka ja vuokrarahat”, nuori nainen näpäytti. ”Minne me mennään?”
”Minun kaupunkiasuntooni Luxury square kahdeksaan”, mies vastasi.
He ilmiintyivät kolmikerroksisen takorauta-aidan ympyröimän uusklassista tyylisuuntaa edustavan talon eteen. Piha oli niin hoidetun näköinen, että puutarhurivelhojen täytyi käydä tiheästi pitämässä sen kunnossa. Se oli kuitenkin persoonaton ja tyhjän oloinen. Pelkkää lyhyeksi leikattua nurmikkoa, korkeita pensaita ja vain muutama kukkaistutus. Talo täytti ulkoa käsin kaikki Nastyan odotukset. Hän tiesi vain varakkailla ja rikkaiden hemmotelluilla itsenäistymistä kokeilevilla lellipennuilla olevan varaa Luxury squarella asumiseen. Asuntojen vuokran täytyi olla yli tuhat kaljuunaa, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan omistusasunnon hinnasta. Tyhjä piha ei häirinnyt häntä. Itse talon hulppeus ja julkisivun korinttolaistyyliset pylväät tekivät vaikutuksen katujen kasvattiin. Nastya ei ollut koskaan päässyt näin hienoon taloon harjoittamaan ammattiaan.
Miehen kolmannen kerroksen oven kiillotetussa messinkilaatassa luki Macnair koukeroisella kaunokirjoituksella. Päivän Profeetan seurapiiripalstoilla oli toisiaan mainintoja Patricia Macnair -nimisestä seurapiirirouvasta, jonka täytyi olla sukua tälle herra W.Macnairille. Nastya unohti usein nimilaattojen sukunimet, sillä ne miehet joille nimet kuuluivat, eivät olleet tarpeeksi anteliaita ja pitkäkestoisia asiakkaita. Macnair oli sitä vastoin muistamisen arvoinen sukunimi.
***
Erica otti tänään ostamansa naamiaisasun ylellisestä laatikosta, joka oli sidottu kiinni leveällä silkkinauhalla. Hän tiesi jokaisen mittatilaustyönä teettämänsä naamiaisasun vaatekappaleen sopivan täydellisesti itselleen. Kaunotar ei olisi muuten vaivautunut käyttämään niin paljastavaa vaatetusta, elleivät naamiaisasuja myyvän ateljeen luomukset olisi vastanneet hänen odotuksiaan. Lyhyt paljetein koristettu pitkähihainen yläosa ja matalavyötäröiset pussihousut paljastivat hänen litteän vatsansa ja vyötärön, joka ei ollut paljon leveämpi ilman tiukkaan nyöritettyä korsettia. Kuka tahansa tyttö tai nainen ei olisi kehdannut pukeutua paljastavaan odaliskin asuun, mutta se ei tuottanut ongelmaa Erica Lavenhamille. Tummaverikkö tiesi harkitusti näytetyn liljanvalkean ihon tulevan vaikuttamaan määriteltyyn kohteeseen.
Hän pukeutui nilkkapituiseen villakangastakkiin ja otti ruusunmuotoisen käsilaukkunsa käsivarrelleen ennen ilmiintymistä. Erica oli ottanut selvää taidepiirien velhojen ja noitien eräässä ränsistyneessä huvilassa järjestämistä naamiaisista, jonne kuka tahansa naamiaisasuun pukeutunut henkilö oli tervetullut. Taidepiirit - etenkin kirjoittajat - eivät karsastaneet uusia tulokkaita tai ihmetelleet uusia kasvoja.
Naulakot pursusivat ihmisten viittoja ja takkeja. Erica sysäsi piittaamattomasti muutaman viitan lattialle ja ripusti mittatilaustakkinsa vapautuneeseen koukkuun kenenkään huomaamatta. Nilkkaketjujen kulkuset kilisivät hänen siirtyessään peremmälle musiikin ja ihmisten aiheuttamaan meluun. Pieni sali oli täynnä erilaisiin naamiaisasuihin pukeutuneita ihmisiä. Erican haukankatse huomasi ensimmäisenä toisten naisten puvut; nämä olivat enimmäkseen pukeutuneet keijuiksi, historiallisiksi henkilöiksi tai niinkin tavallisiksi eläimiksi kuin oraviksi, joita tavattiin jopa jättimaailmassa. Ainoastaan vampyyrittareksi pukeutunut keskipituinen punapää oli panostanut asuunsa yhtä huolellisesti kuin Erica. Miesten asuihin hän ei kiinnittänyt huomiota.
Ainoastaan sen miehen, jonka takia hän oli tullut huvilalle. Velhotar tunnisti keskiaikaiseksi velhoksi pukeutuneen Benji Fenwickin, antikvariaatin myyjän ja kiltalaisen. Erica omaksui naurettavan nopeasti hämmästyneen ilmeen kierrellessään ”epävarmana” läsnäolijoiden seassa antaen näiden huomata itsensä. Hän kaatoi itselleen lasin halpaa roséviiniä, jonka tiesi maistamattakin olevan kaukana aromaattisesta vuosikertaviinistä. Nainen käveli Benji Fenwickin luo. Mies oli syventynyt keskustelemaan kirjallisuudesta kahden nuoren ja boheemin miehen kanssa.
”Täällä näyttää olevan sittenkin edes etäisesti tuttu henkilö”, Erica totesi hymyillen helpottuneesti.
Benji rykäisi. Kiltalainen ei ollut varma, halusiko hän selvittää kurkkuaan, vai oliko se epämääräisen nopea reaktio. Arseus ja Oller saattoivat pitää häntä hetken aikaa seonneena tohelona, kunnes hekin huomasivat ihannenaisen. Silti odottamaton ilmestys ei vaikuttanut heihin samalla tavalla; intohimon sietämätön roihu ei kärventänyt hänen ystäviensä sielua ja ruumista. Nainen oli puhunut hänelle. Nainen oli tullut näihin naamiaisiin pukeutuneena aistikkaan paljastavaan asuun, joka näytti tämän päällä melkein yhtä herkulliselta kuin hänen kuvittelemansa pikkuhousut, rintaliivit, vyötärökorsetti ja saumasukat. Hän olisi halunnut painaa nälkäiset huulensa litteän vatsan iholle, jättää paljaalle hipiälle järjestelmällisesti alemmaksi laskeutuvia, kosteita suudelmia…
”Mistä te muka Benjin tun -?” Oller aloitti, mutta Benji vaiensi ystävänsä töytäisemällä tätä kyynärpäällään.
”Valitettavasti minulla ei ole kunnia tietää nimeänne, jonka kauneuden täytyy vetää vertoja omistajattarensa kauneudelle”, Benji mumisi.
Nainen vei pikarin karmosiininpunaisiksi maalatuille huulilleen juoden vähän punaista viiniä, jonka puna vaikutti värittömältä hänen huuliensa syvän värin rinnalla. ”Valitettavasti nimeni on enemmän arkipäiväinen kuin runollinen. Erica Lavenham.”
Erica Lavenham. Pelkistetyn riisuttua, kuitenkin yksinkertaisen kaunista naisen itsensä painottamana. Erica, Erica Lavenham.
”Mikä tahansa nimi tai sana kuulostaa yhtä kauniilta juuri teidän lausumananne, neiti Lavenham”, Benji takelteli. ”Minä olen Benji Fenwick, hauska tutustua.”
”Samoin”, Erica sanoi ojentaessaan kätösensä Benjin käteltäväksi.
Nuorukainen puristi lujasti hänen savukkeen ja kalliin käsivoiteen tuoksuista kättään, vaikka Erican paljaan ihon koskettaminen oli liikaa hänelle. Benji ajatteli kaiken aikaa sitä, millaista olisi ollut tuntea vaatteiden alle kätketyn hipiän marmorinkylmä tasaisuus ihoaan ja kättään vasten.
***
Pitkästä aikaa Nastya saattoi syödä kunnolla täyttävän päivällisen laihojen keittojen, blinien, paistettujen makkaroiden, pekonin ja sitkeiden kumimaisten perunoiden asemasta. Naudan sisäfileepihvit, keitetyt ruusukaalit ja kreikkalainen salaatti suolaisen mehevine oliiveineen sekä suussa sulava konditorian rahkapiirakka olivat jopa keskiluokalle itsestään selvyyksiä. Sen sijaan hän osasi antaa arvoa noinkin yksinkertaisille aterioille lisukkeineen. Tummaverikkö heilutteli varpaitaan ja siemaili lämmittävää teetä odotellessaan beigen kynsilakan kuivumista.
Nainen ei ollut tienannut ennen niin paljon, että hänellä olisi ollut varaa muuhun kuin halpoihin elintarvikkeisiin, joista edes hyvä ruunalaittaja ei olisi kyennyt loihtimaan kulinaarisia makunautintoja. Walden Macnair eli nuoriherra Macnairin tapaamisesta lähtien oli ollut. Nuoriherra Macnair maksoi yhtä paljon kuin keskivertobordellien huorille maksettiin. Tällä velholla oli varaa maksaa korkeampiakin taksoja.
Nastya oli tullut pari tuntia sitten Macnairin niukasti kalustetusta kaupunkiasunnosta, jonne aristokraatti oli käskenyt ilmiintymään. Teeskentelemättömän suorapuheiseen herrasmieheen oli juurtunut aristokraattisen perheen snobimaisia mieltymyksiä, koska Walden Macnair ei ollut halunnut maksaa venäläisittäin murtavalle huoralle pahaisessa murjussa nussimisesta. Miehen vaatimukset sopivat hänelle hyvin, sillä venakko oli ihastunut Macnairin huoneiston korkeisiin huoneisiin, seinäpaneelien tummuuteen sekä asunnon kunnolliseen lämmitykseen.
Toinen kuivakka käsi hakeutui tummien purujälkien värittämälle kaulalle. Hänen luiseva naisenruumiinsa oli yhä kauttaaltaan arka miehen otteiden jäljiltä. Hänet oli nussittu verille, mutta Waldenin kovakouraisuus oli ollut yhtäaikaisesti seksuaalisesti tyydyttävää. Tämän mustat viikset kutittivat, mutta eivät raapineet ihoa samalla tavalla kuin Benjin sänki.
Raiskaus oli kuulunut Nastyan seksifantasioihin jo silloin kun hän oli ollut pienirintainen, muutamat kuukautiset saanut tyttö. Hään koki Benjin kanssa harrastetun seksin lähinnä fyysiseksi koettelemukseksi. Hintelät mielikuvitusmaailmaan hautautuneet nulikat eivät kuuluneet naisten erilaisiin eroottisiin unelmiin.
***
Benji oli nukkunut muutaman tunnin nähden kiusallisia unia kauneusihanteestaan, jonka nimi oli Erica Lavenham. Hän ei muistanut tarkkaan unensa yksityiskohtia, ei edes sitä oliko hän päässyt edes hipaisemaan neiti Lavenhamin huulia omilla rohtuneilla huulillaan. Uni oli saanut vääntelehtimään vuoteella. Aluslakana oli rypistynyt hänen alleen, toinen huovista lentänyt lattialle pölyyntymään. Velholla oli yhä kuuma, ja hän oli yhä pistävän hajuisen hien peitossa. Lantiolla riippuvien alushousujen etumus tuntui kostealta. Benji veti huovan kokonaan pois päältään, jolloin pieni läikkä erottui hiukan tummempana lahkeellisten alushousujen vaaleansinisyydestä.
Voi vittu! Kuinka oli mahdollista että hänellä seisoi, vaikka hän oli lauennut unissaan? Benji riisui alushousunsa ärtyneenä, heitti ne lattialle yrittäen nukahtaa uudelleen. Turhaan. Nuorukainen tiesi voivansa nukkua korkeintaan sitten kun unen aiheuttamasta piinasta tulisi loppu. Ketään ei ollut näkemässä. Benji oli yksin tässä kaksihuoneisessa mökissä, joten hän saattoi asettaa kätensä jäykkänä kohoavan erektionsa varrelle, jota Nastya oli usein haukkunut pikkunakiksi. Ei juurikaan alle kymmenen vuotiaan vehjettä suuremmaksi. Nastya oli liioitellut. Ei Benjillä sentään niin ”pieni” ollut.
Hän liikutti kättään säännöllisesti ja lujasti edestakaisin. Oma käsi tulisi tuomaan helpotuksen, mutta elävä nainen oli silti korvaamaton. Benji eli jälleen kerran uudelleen naamiaisten tapahtumia. Nuorukainen muisti jokaisen neiti Lavenhamin lausuman sanan ja hänen kasvoillaan vaihdelleet ilmeet.
Voitiinko puhua rakkaudesta ensisilmäyksellä? Ehkä ihastumisesta? Benji oli ollut kouluaikoinaan useasti ihastunut, ja oli siten perillä kyseisen tuntemuksen vaikutuksesta itseensä; ihastuminen ei ollut selittämättömän voimakasta. Normaali halukaan ei tarkoittanut tietyn ihmisen himoitsemista jokaisella solulla. Hänen ydinnesteensä tuntui pulppuavan pulppuamistaan. Benji huohotti raskaasti katsellessaan yläreisillään kimaltelevaa tahmean väritöntä nestettä.
Hän nousi vuoteeltaan ja käveli alastomana tuskin siivouskomeroa isompaa kylpyhuoneeseen peseytymään. Joko viileä suihku selkeytti hänen raiteilta livenneitä ajatuksiaan tai sitten masturboinnilla saavutettu lyhytaikainen tyydytys usutti häntä kastamaan variksensulkakynänsä musteeseen ja kaivamaan yhdestä laatikosta palan pergamenttia. Mies pyöritteli sulkakynää kädessään tapaillen mielialaansa ja tuntemuksiaan ilmentäviä sanoja tietäen, ettei hän ollut ikinä kyennyt tavoittamaan oikeita sanoja muuta kuin novelleihinsa.
Parahin neiti Lavenham, Benji kirjoitti alkajaisiksi pergamentin ylälaitaan. Ei, tuollainen aloitus sopi parhaiten kuivakalle kotirouvalle osoitettuun kirjeeseen. Neiti Lavenhamissa ei totisesti ollut mitään kuivakkaa. Muotoseikoissa piti kuitenkin pitäytyä, vaikka Benji olisi halunnut kirjoittaa: Voi neiti Lavenham, olin jo puolihullu ennen kuin eroottisten unelmieni muusalla oli edes nimi, mutta sen jälkeen, kun ilmaannuitte työpaikalleni sekosin lopullisesti kauneutenne vuoksi.
Tunti ehti kulua, ennen kun Benji oli saanut aikaiseksi edes kelvollisen puoleisen kirjeen, joka ei antaisi kirjoittajastaan totaalisen idioottimaista vaikutelmaa. Benji katseli ikkunasta varpuspöllönsä lentoa. Hänen ei täytynyt edes tunnustella tykyttävää jalkoväliään huomatakseen miehuuteensa pullistuvan kovuuden. Jo toistamiseen himmeässä kynttilänvalossa alastomana istuva nuorukainen joutui turvautumaan känsäiseen käteensä. Tätä menoa yöstä tulisi pitkä; hänen pitäisi olla ylhäällä neljän tunnin päästä, sillä työvuoro alkaisi yhdeksältä…
Mustaviiksinen mies ja odaliski
Nastya näki jo ovelta pubissa olevan paljon asiakkaita. Hän tilasi itselleen tuliviskin ja haki lasittuneella katseellaan vapaata paikkaa. Ainoa vapaa paikka näytti löytyvän mustaviiksisen miehen pöydästä. No pahemminkin olisi voinut käydä, Nastya ajatteli huvittuneesti suunnatessaan askeleensa miehen luo.
”Hei, saahan tähän istua?” hän varmisti.
”Istu pois”, mies sanoi, ”sillä mikä minä olen sinua estämään.”
Nastya istui alas ja avasi kuluneen samettijakkunsa ylimmät hopeahakaset. Nainen saattoi olla nousuhumalassa, mutta hän ei ollut koskaan niin kännissä, ettei olisi kyennyt kiinnittämään huomiota miehiin. Pöytätoveri oli huomiota herättävän näköinen. Miehellä oli voimakkaat ja säännölliset, perinteisen maskuliiniset piirteet vahvoine leukoineen ja sopusuhtaisine kyömynenineen. Mustat, lyhyehköt hiukset oli kammattu huolellisesti taaksepäin leveältä otsalta. Tuntematon ei vaikuttanut Jimnuksen pubin tyypilliseltä asiakkaalta, sillä tämä ei näyttänyt työläiseltä. Tummasävyisten vaatteiden oli täytynyt maksaa yksinkertaisuudestaan huolimatta enemmän kuin suurin osa asiakkaista tienasi kahdelta viikolta. Kolme paksua kultasormusta ja kultainen korvarengas kimalsivat loitsitun valon nihkeydessä. Lyhyeksi leikatut neliskulmaiset kynnet kiilsivät hoidettuina. Mies oli varreltaan roteva ja lihaksikas, varmasti lähemmäs 190 senttimetriä. Ohuet ja mustat viikset sopivat miehelle paremmin kuin raapiva sänki Benjille.
Nainen kaiveli näön vuoksi jakkunsa taskuja ja kirosi, kun ei löytänyt etsimiään savukkeita. Oikeasti hän järjesti itselleen tekosyyn, jonka nojalla hän saattoi puhua tuntemattomalle velholle. ”Olisiko teillä tarjota mulle tupakkaa, kun mun röökit jäi kämpille?” Nastya kysyi.
Mies otti samettikaapunsa taskusta kultaisen savukerasian, jonka kannessa komeilivat nimikirjaimet W.M. ”Mikäs siinä”, mies virkkoi ojentaessaan toisen savukkeen Nastyalle.
”Kiitos vaan. Mä oon niin hermosauhujen tarpeessa”, Nastya huoahti korostetun tympääntyneesti.
”Onko elämäsi niin vittumaista?” Miehen äänensävy oli kuivakka, mutta tummat silmät näyttivät huvittuneilta. Tässä valaistuksessa muukalaisen silmät olivat yhtä mustat kuin hautausmaan multa.
”Milloinka mun elämä ei olisi?” Nastya otti pitkät henkoset kalliista savukkeesta.
”Mikä huoran elämässä nyt niin kovasti tympii?”
Nastya tuhahti. ”Millä perusteella mä olen huora?”
”Eipä sen tajuamiseen tarvita loogista ajattelua: sen näkee naamastasi.” Vastaus esitettiin karkeasti ja hyvin suorapuheisesti. Jonkun vähemmän salskean ja varakkaan miehen taholta tällainen koruton suorapuheisuus olisi loukannut ammattikunnastaan ylpeää Nastyaa.
Slaavinainen hymyili. Hänellä oli lievä yläpurenta, ja hänen hammasluunsa oli luonnostaan kellertävää, mutta hänen hymyssään oli jotain aidosti katseen vangitsevaa.
”Voin mä vastatakin. Miehet.”
Mies naurahti. ”Ja silti olet valinnut nimenomaan ’maailman vanhimman ammatin’. Siinä ammatissa näet väkisin miehiä ellet myy itseäsi toisille naisille.”
”Ei tässä oo kyse mun asiakkaista.”
”Vaan?”
”Yhdestä tietystä miehestä.”
”En tiennytkään yhden ainoan miehen voivan aiheuttaa noin paljon… hmm mielipahaa huoralle”, mies letkautti.
”Sitten te ette tunne huoria tarpeeksi hyvin, herra.”
”Tuntemistani voi pitää suhteellisen hyvänä.” Mies joi konjakkiaan.
Nastya pyöritteli kajalilla vahvistettuja silmiään. ”Te yleistätte huoria liikaa. Maksullisetkin on yksilöitä, muutakin kuin maksullista lihaa.”
”Ihan miten vaan”, mies lausahti ja nuolaisi ohuita huuliaan. ”Salli minun arvata mistä kiikastaa.”
”Arvatkaapa.”
”Ehkä huoran ja tämän miehen kotileikit eivät suju toivotulla tavalla?”
”Ohhoh, aika hyvin. Mä en oo varma voiko kotileikkien toista osapuolta ylipäänsä kutsua mieheksi.” Nastya ei todellakaan ollut varma poikaystävänsä miehekkyydestä, koska tämä olisi näyttänyt keskenkasvuiselta teinipojalta mustaviiksisen miehen rinnalla, vaikka edellä mainitun hermoille käyvä käytös ei olisikaan kyllästyttänyt prostituoitua. ”Haittaako teitä jos meikäläinen rupeaa suorapuheiseksi?”
”No kerro, sillä eihän sitä saata tietää.”
”Te ette vaikuta sellaiselta mieheltä, joka käy tämmöisissä paikoissa”, Nastya totesi. ”Mä oon miettinyt sitä, mikä on tuonut teidät tänne.”
”Minäkin jaksan ihmetellä miksi olen eksynyt tähän räkälään moukkien ja huorien sekaan.” Hänen kyllästynyt alentuvuutta kuvastava ilmeensä tehosti sanoja.
”Ehkä te tulitte valitsemaan naisseuraa?” Nastya vihjasi.
Mies hymyili luonnonvalkeat hampaat paljastavaa ylimielisen ärsyttävää hymyä. Kaksi puuttuvaa ylähammasta oli korvattu kultahampailla kuten varakkailla oli tapana tehdä. Tumma katsanto arvosteli hyvin lyhyessä ajassa jokaisen yksityiskohdan naisen ulkonäössä.
”Tusinassa on kymmenen sinua huomattavasti paremman näköistä naista.”
Nastya kohotti luisevia olkapäitään välinpitämättömästi tietäen ettei ollut erityisen hyvännäköinen. Valjuihin ja värittömiin brittinaisiin verrattuna hänen slaavilainen tummapirteytensä oli eksoottista, mutta häneen ei kiinnittänyt muiden venakkojen läsnä ollessa huomiota. Naisen pitkänomaisen kolkot piirteet eivät olleet klassisen kauniit niin kuin Benjin piirustusten mielikuvituskaunottarella, eivätkä voimakkaat ja silmiinpistävät ollakseen komean naisen piirteet. Nastyan kasvonpiirteissä ei ollut edes arkipäiväiseen sievyyteen vaadittavaa tyttömäistä raikkautta. Erinomainen vartalo olisi antanut paljon anteeksi, sillä monet miehet eivät kiinnittäneet niinkään huomiota naisen kasvoihin; kasvonpiirteiltään sievä hyvävartaloinen nainen näytti heistä kyllin kauniilta. Hänen vartaloaan ei voinut väittää ihanteelliseksi. Nastyan vartalo oli rinnan ja lantion symmetrisyyden perusteella miellettävissä tiimalasivartaloksi, mutta hän oli luiseva. Keskipituinen nainen olisi voinut näyttää suurenmoiselta ohuen ihon alta kuultavine luineen ja tyttömäisine muotoineen toisin kuin Nastyan kaltainen pitkä nainen.
”Totta.” Sitä Nastya ei kyllä tulisi ikinä sanomaan ääneen, että hänen pistävien silmiensä sumuisessa harmaudessa riitti sielukkuutta vaikka kaikille maailman naisille. Ne olivat sellaiset silmät, joita ei unohdettu koskaan.
”Hah. Sinussa riittää röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Jotenkin pidän siitä”, velho myönsi ja kaatoi konjakin rippeet kurkustaan alas. Hän nousi seisomaan ollen ilmiselvästi lähtöaikeissa. ”Lähdetkö mukaan?” mies vihjasi.
Nastya tyhjensi oman lasinsa ja kalautti sen pöytään äänekkäämmin kuin olisi halunnut. ”Jotenkin mun on hankittava ruoka ja vuokrarahat”, nuori nainen näpäytti. ”Minne me mennään?”
”Minun kaupunkiasuntooni Luxury square kahdeksaan”, mies vastasi.
He ilmiintyivät kolmikerroksisen takorauta-aidan ympyröimän uusklassista tyylisuuntaa edustavan talon eteen. Piha oli niin hoidetun näköinen, että puutarhurivelhojen täytyi käydä tiheästi pitämässä sen kunnossa. Se oli kuitenkin persoonaton ja tyhjän oloinen. Pelkkää lyhyeksi leikattua nurmikkoa, korkeita pensaita ja vain muutama kukkaistutus. Talo täytti ulkoa käsin kaikki Nastyan odotukset. Hän tiesi vain varakkailla ja rikkaiden hemmotelluilla itsenäistymistä kokeilevilla lellipennuilla olevan varaa Luxury squarella asumiseen. Asuntojen vuokran täytyi olla yli tuhat kaljuunaa, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan omistusasunnon hinnasta. Tyhjä piha ei häirinnyt häntä. Itse talon hulppeus ja julkisivun korinttolaistyyliset pylväät tekivät vaikutuksen katujen kasvattiin. Nastya ei ollut koskaan päässyt näin hienoon taloon harjoittamaan ammattiaan.
Miehen kolmannen kerroksen oven kiillotetussa messinkilaatassa luki Macnair koukeroisella kaunokirjoituksella. Päivän Profeetan seurapiiripalstoilla oli toisiaan mainintoja Patricia Macnair -nimisestä seurapiirirouvasta, jonka täytyi olla sukua tälle herra W.Macnairille. Nastya unohti usein nimilaattojen sukunimet, sillä ne miehet joille nimet kuuluivat, eivät olleet tarpeeksi anteliaita ja pitkäkestoisia asiakkaita. Macnair oli sitä vastoin muistamisen arvoinen sukunimi.
***
Erica otti tänään ostamansa naamiaisasun ylellisestä laatikosta, joka oli sidottu kiinni leveällä silkkinauhalla. Hän tiesi jokaisen mittatilaustyönä teettämänsä naamiaisasun vaatekappaleen sopivan täydellisesti itselleen. Kaunotar ei olisi muuten vaivautunut käyttämään niin paljastavaa vaatetusta, elleivät naamiaisasuja myyvän ateljeen luomukset olisi vastanneet hänen odotuksiaan. Lyhyt paljetein koristettu pitkähihainen yläosa ja matalavyötäröiset pussihousut paljastivat hänen litteän vatsansa ja vyötärön, joka ei ollut paljon leveämpi ilman tiukkaan nyöritettyä korsettia. Kuka tahansa tyttö tai nainen ei olisi kehdannut pukeutua paljastavaan odaliskin asuun, mutta se ei tuottanut ongelmaa Erica Lavenhamille. Tummaverikkö tiesi harkitusti näytetyn liljanvalkean ihon tulevan vaikuttamaan määriteltyyn kohteeseen.
Hän pukeutui nilkkapituiseen villakangastakkiin ja otti ruusunmuotoisen käsilaukkunsa käsivarrelleen ennen ilmiintymistä. Erica oli ottanut selvää taidepiirien velhojen ja noitien eräässä ränsistyneessä huvilassa järjestämistä naamiaisista, jonne kuka tahansa naamiaisasuun pukeutunut henkilö oli tervetullut. Taidepiirit - etenkin kirjoittajat - eivät karsastaneet uusia tulokkaita tai ihmetelleet uusia kasvoja.
Naulakot pursusivat ihmisten viittoja ja takkeja. Erica sysäsi piittaamattomasti muutaman viitan lattialle ja ripusti mittatilaustakkinsa vapautuneeseen koukkuun kenenkään huomaamatta. Nilkkaketjujen kulkuset kilisivät hänen siirtyessään peremmälle musiikin ja ihmisten aiheuttamaan meluun. Pieni sali oli täynnä erilaisiin naamiaisasuihin pukeutuneita ihmisiä. Erican haukankatse huomasi ensimmäisenä toisten naisten puvut; nämä olivat enimmäkseen pukeutuneet keijuiksi, historiallisiksi henkilöiksi tai niinkin tavallisiksi eläimiksi kuin oraviksi, joita tavattiin jopa jättimaailmassa. Ainoastaan vampyyrittareksi pukeutunut keskipituinen punapää oli panostanut asuunsa yhtä huolellisesti kuin Erica. Miesten asuihin hän ei kiinnittänyt huomiota.
Ainoastaan sen miehen, jonka takia hän oli tullut huvilalle. Velhotar tunnisti keskiaikaiseksi velhoksi pukeutuneen Benji Fenwickin, antikvariaatin myyjän ja kiltalaisen. Erica omaksui naurettavan nopeasti hämmästyneen ilmeen kierrellessään ”epävarmana” läsnäolijoiden seassa antaen näiden huomata itsensä. Hän kaatoi itselleen lasin halpaa roséviiniä, jonka tiesi maistamattakin olevan kaukana aromaattisesta vuosikertaviinistä. Nainen käveli Benji Fenwickin luo. Mies oli syventynyt keskustelemaan kirjallisuudesta kahden nuoren ja boheemin miehen kanssa.
”Täällä näyttää olevan sittenkin edes etäisesti tuttu henkilö”, Erica totesi hymyillen helpottuneesti.
Benji rykäisi. Kiltalainen ei ollut varma, halusiko hän selvittää kurkkuaan, vai oliko se epämääräisen nopea reaktio. Arseus ja Oller saattoivat pitää häntä hetken aikaa seonneena tohelona, kunnes hekin huomasivat ihannenaisen. Silti odottamaton ilmestys ei vaikuttanut heihin samalla tavalla; intohimon sietämätön roihu ei kärventänyt hänen ystäviensä sielua ja ruumista. Nainen oli puhunut hänelle. Nainen oli tullut näihin naamiaisiin pukeutuneena aistikkaan paljastavaan asuun, joka näytti tämän päällä melkein yhtä herkulliselta kuin hänen kuvittelemansa pikkuhousut, rintaliivit, vyötärökorsetti ja saumasukat. Hän olisi halunnut painaa nälkäiset huulensa litteän vatsan iholle, jättää paljaalle hipiälle järjestelmällisesti alemmaksi laskeutuvia, kosteita suudelmia…
”Mistä te muka Benjin tun -?” Oller aloitti, mutta Benji vaiensi ystävänsä töytäisemällä tätä kyynärpäällään.
”Valitettavasti minulla ei ole kunnia tietää nimeänne, jonka kauneuden täytyy vetää vertoja omistajattarensa kauneudelle”, Benji mumisi.
Nainen vei pikarin karmosiininpunaisiksi maalatuille huulilleen juoden vähän punaista viiniä, jonka puna vaikutti värittömältä hänen huuliensa syvän värin rinnalla. ”Valitettavasti nimeni on enemmän arkipäiväinen kuin runollinen. Erica Lavenham.”
Erica Lavenham. Pelkistetyn riisuttua, kuitenkin yksinkertaisen kaunista naisen itsensä painottamana. Erica, Erica Lavenham.
”Mikä tahansa nimi tai sana kuulostaa yhtä kauniilta juuri teidän lausumananne, neiti Lavenham”, Benji takelteli. ”Minä olen Benji Fenwick, hauska tutustua.”
”Samoin”, Erica sanoi ojentaessaan kätösensä Benjin käteltäväksi.
Nuorukainen puristi lujasti hänen savukkeen ja kalliin käsivoiteen tuoksuista kättään, vaikka Erican paljaan ihon koskettaminen oli liikaa hänelle. Benji ajatteli kaiken aikaa sitä, millaista olisi ollut tuntea vaatteiden alle kätketyn hipiän marmorinkylmä tasaisuus ihoaan ja kättään vasten.
***
Pitkästä aikaa Nastya saattoi syödä kunnolla täyttävän päivällisen laihojen keittojen, blinien, paistettujen makkaroiden, pekonin ja sitkeiden kumimaisten perunoiden asemasta. Naudan sisäfileepihvit, keitetyt ruusukaalit ja kreikkalainen salaatti suolaisen mehevine oliiveineen sekä suussa sulava konditorian rahkapiirakka olivat jopa keskiluokalle itsestään selvyyksiä. Sen sijaan hän osasi antaa arvoa noinkin yksinkertaisille aterioille lisukkeineen. Tummaverikkö heilutteli varpaitaan ja siemaili lämmittävää teetä odotellessaan beigen kynsilakan kuivumista.
Nainen ei ollut tienannut ennen niin paljon, että hänellä olisi ollut varaa muuhun kuin halpoihin elintarvikkeisiin, joista edes hyvä ruunalaittaja ei olisi kyennyt loihtimaan kulinaarisia makunautintoja. Walden Macnair eli nuoriherra Macnairin tapaamisesta lähtien oli ollut. Nuoriherra Macnair maksoi yhtä paljon kuin keskivertobordellien huorille maksettiin. Tällä velholla oli varaa maksaa korkeampiakin taksoja.
Nastya oli tullut pari tuntia sitten Macnairin niukasti kalustetusta kaupunkiasunnosta, jonne aristokraatti oli käskenyt ilmiintymään. Teeskentelemättömän suorapuheiseen herrasmieheen oli juurtunut aristokraattisen perheen snobimaisia mieltymyksiä, koska Walden Macnair ei ollut halunnut maksaa venäläisittäin murtavalle huoralle pahaisessa murjussa nussimisesta. Miehen vaatimukset sopivat hänelle hyvin, sillä venakko oli ihastunut Macnairin huoneiston korkeisiin huoneisiin, seinäpaneelien tummuuteen sekä asunnon kunnolliseen lämmitykseen.
Toinen kuivakka käsi hakeutui tummien purujälkien värittämälle kaulalle. Hänen luiseva naisenruumiinsa oli yhä kauttaaltaan arka miehen otteiden jäljiltä. Hänet oli nussittu verille, mutta Waldenin kovakouraisuus oli ollut yhtäaikaisesti seksuaalisesti tyydyttävää. Tämän mustat viikset kutittivat, mutta eivät raapineet ihoa samalla tavalla kuin Benjin sänki.
Raiskaus oli kuulunut Nastyan seksifantasioihin jo silloin kun hän oli ollut pienirintainen, muutamat kuukautiset saanut tyttö. Hään koki Benjin kanssa harrastetun seksin lähinnä fyysiseksi koettelemukseksi. Hintelät mielikuvitusmaailmaan hautautuneet nulikat eivät kuuluneet naisten erilaisiin eroottisiin unelmiin.
***
Benji oli nukkunut muutaman tunnin nähden kiusallisia unia kauneusihanteestaan, jonka nimi oli Erica Lavenham. Hän ei muistanut tarkkaan unensa yksityiskohtia, ei edes sitä oliko hän päässyt edes hipaisemaan neiti Lavenhamin huulia omilla rohtuneilla huulillaan. Uni oli saanut vääntelehtimään vuoteella. Aluslakana oli rypistynyt hänen alleen, toinen huovista lentänyt lattialle pölyyntymään. Velholla oli yhä kuuma, ja hän oli yhä pistävän hajuisen hien peitossa. Lantiolla riippuvien alushousujen etumus tuntui kostealta. Benji veti huovan kokonaan pois päältään, jolloin pieni läikkä erottui hiukan tummempana lahkeellisten alushousujen vaaleansinisyydestä.
Voi vittu! Kuinka oli mahdollista että hänellä seisoi, vaikka hän oli lauennut unissaan? Benji riisui alushousunsa ärtyneenä, heitti ne lattialle yrittäen nukahtaa uudelleen. Turhaan. Nuorukainen tiesi voivansa nukkua korkeintaan sitten kun unen aiheuttamasta piinasta tulisi loppu. Ketään ei ollut näkemässä. Benji oli yksin tässä kaksihuoneisessa mökissä, joten hän saattoi asettaa kätensä jäykkänä kohoavan erektionsa varrelle, jota Nastya oli usein haukkunut pikkunakiksi. Ei juurikaan alle kymmenen vuotiaan vehjettä suuremmaksi. Nastya oli liioitellut. Ei Benjillä sentään niin ”pieni” ollut.
Hän liikutti kättään säännöllisesti ja lujasti edestakaisin. Oma käsi tulisi tuomaan helpotuksen, mutta elävä nainen oli silti korvaamaton. Benji eli jälleen kerran uudelleen naamiaisten tapahtumia. Nuorukainen muisti jokaisen neiti Lavenhamin lausuman sanan ja hänen kasvoillaan vaihdelleet ilmeet.
Voitiinko puhua rakkaudesta ensisilmäyksellä? Ehkä ihastumisesta? Benji oli ollut kouluaikoinaan useasti ihastunut, ja oli siten perillä kyseisen tuntemuksen vaikutuksesta itseensä; ihastuminen ei ollut selittämättömän voimakasta. Normaali halukaan ei tarkoittanut tietyn ihmisen himoitsemista jokaisella solulla. Hänen ydinnesteensä tuntui pulppuavan pulppuamistaan. Benji huohotti raskaasti katsellessaan yläreisillään kimaltelevaa tahmean väritöntä nestettä.
Hän nousi vuoteeltaan ja käveli alastomana tuskin siivouskomeroa isompaa kylpyhuoneeseen peseytymään. Joko viileä suihku selkeytti hänen raiteilta livenneitä ajatuksiaan tai sitten masturboinnilla saavutettu lyhytaikainen tyydytys usutti häntä kastamaan variksensulkakynänsä musteeseen ja kaivamaan yhdestä laatikosta palan pergamenttia. Mies pyöritteli sulkakynää kädessään tapaillen mielialaansa ja tuntemuksiaan ilmentäviä sanoja tietäen, ettei hän ollut ikinä kyennyt tavoittamaan oikeita sanoja muuta kuin novelleihinsa.
Parahin neiti Lavenham, Benji kirjoitti alkajaisiksi pergamentin ylälaitaan. Ei, tuollainen aloitus sopi parhaiten kuivakalle kotirouvalle osoitettuun kirjeeseen. Neiti Lavenhamissa ei totisesti ollut mitään kuivakkaa. Muotoseikoissa piti kuitenkin pitäytyä, vaikka Benji olisi halunnut kirjoittaa: Voi neiti Lavenham, olin jo puolihullu ennen kuin eroottisten unelmieni muusalla oli edes nimi, mutta sen jälkeen, kun ilmaannuitte työpaikalleni sekosin lopullisesti kauneutenne vuoksi.
Tunti ehti kulua, ennen kun Benji oli saanut aikaiseksi edes kelvollisen puoleisen kirjeen, joka ei antaisi kirjoittajastaan totaalisen idioottimaista vaikutelmaa. Benji katseli ikkunasta varpuspöllönsä lentoa. Hänen ei täytynyt edes tunnustella tykyttävää jalkoväliään huomatakseen miehuuteensa pullistuvan kovuuden. Jo toistamiseen himmeässä kynttilänvalossa alastomana istuva nuorukainen joutui turvautumaan känsäiseen käteensä. Tätä menoa yöstä tulisi pitkä; hänen pitäisi olla ylhäällä neljän tunnin päästä, sillä työvuoro alkaisi yhdeksältä…
